Minä toivon Katri Helena

minä toivon

Minä toivon valoa varjoisiin öihin,
Minä toivon ettemme eksyksiin jää
Minä toivon iloa arjen töihin
Paremmaksi kun muuttuu tää
Ja huolet hälvenee nää
Minä toivon käteeni kättäsi lämmittävää
Minä toivon hymyä silmiini asti
Minä toivon katsetta koskettavaa
Minä toivon että vois oikeasti kuin ensikertaa rakastaa
Jo unet väistyä saa minä toivon elämän riemua pulppuavaa
Minä toivon, lohtua yksinäisille
Minä toivon siltoja toistemme luo
Minä toivon lämpöä kaipaaville
Se-sydämille suojan vain suo
Ja turvan parhaimman tuo
Minä toivon että saa kuolla pois pelkomme nuo
Että vois oikeasti kuin ensikertaa rakastaa
Jo unet väistyä saa minä toivon elämän riemua pulppuavaa
Minä toivon, lapsosen levollisuutta
Minä toivon uskoa rakkauden voimaan
Minä toivon polkua kohti uutta
Ja sisimpääni rauhaa kun men luottaen taas huomiseen
Minä toivon että saa kuolla pois pelkomme nuo
Että vois oikeasti kuin ensi kertaa rakastaa
Jo unet väistyä saa minä toivon elämän riemua pulppuavaa
 
 
 
 
Lastenhuoneen seinälle kun katson
näen siinä kuvan enkelin
kulkemassa yli suuren rotkon
lapsia suojelee hän siivin valkoisin

Mä mietin joskus onko jotain muuta
jotain mitä en voi käsittää
onko jossain taivaan valtakunta
siellä minne ihmiset ei nää, ei nää

Kerro mulle jossakin on taivas
kerro siel ei ole kuolemaa
kerro mulle jossakin on taivas
kerro siellä Jeesus asustaa

Ei siellä kukaan kysy papereita
eikä mihin kerhoon kuulutaan
ei siellä tarvii enää laskelmoida
mitkä ihmissuhteet kannattaa, kannattaa

Siel ei ole enää kyyneleitä
siel ei turvauduta valheisiin
siellä on vain joukko eksyneitä
jotka takas kotiin noudettiin, noudettiin
 
 
 
 

Olen nähnyt kadut öisen Pariisin

nekin jostain alkaa ,päättyy jonnekin .

Niitä pitkin monta onnetonta

myöskin vaeltaa

etkä kaipaa apu metsän tuoksuvaa

Muistan miltä tuntuu kaipuu jonnekin ,

jos ei koska lähde ,puuttuu palutkin

usko vanha kulkijaa

joka oppii matkalla

onnes lähempänä on kuin arvatka

On Parisejä täynnä tämä maa

joka kylä Eifel torni koristaa

joka ainut soratie

alta riemukaaren vie

ja kansa itkee ,nauraa rakastaa

On Parisejä täynnä tämä maa

joka kylä Eifel torni koristaa

joka ainut soratie

alta riemukaaren vie

On Pariisejä täynnä tämä maa

Vaikka korkea on torni Eifelin

matka taivaseen jää vielä liikakiin

Turha nousta sinne terästorni

vuoksi pienudeen

Nouse yksin tunturiin ja huomat sen

on Pariisejä …….

 
 
 
 
 Hei kaikille, terveiset täältä.
Anteeksi etten ole aiemmin,
teille ehtinyt kirjoittaa,
mutta parempi kai näin kuin ei milloinkaan.
Olen kyllä voinut ihan hyvin vaan,
ja otan päivän kerrallaan.
Kunnon töitä ei löytynyt vielä,
hanttihommia ainoastaan.
 
Toivottavasti et tykkää pahaa,
nyt en pystynyt lähettämään rahaa
Mutta älä huolehdi äläkä valvo,
rahat on loppu, mutta rahat on loppu,
mutta myydään volvo.
 
Elämä on ollut hiukan tiukempaa
kuin aluksi kuvittelin.
Arvannut en, että ikävää näin kovasti tuntisin.
Ja joskus hieman huolestuttaa,
miten tästä kaikesta selvitään,
kun oikein kehtaa ei lainatakaan,
ainakaan tuttaviltaan.
 
Toivottavasti et tykkää pahaa,
kun en pystynyt lähettämään rahaa
Mutta älä huolehdi äläkä valvo,
rahat on loppu, mutta rahat on loppu,
mutta myydään volvo.
 


 
Vie sävel muiston, niittyjen luo

Niin palaa mieleen taas onnen aika tuo

Taas puron muistan ja loisteen auringon

Taas niitty vihrein mun mielessäni on

Vei sinun luokses tie niin huoleton

 

Pois on jo niityn vihreys kai

Ei puro virtaa pois päivänvalo sai

En enää koskaan kai löytää häntä voi

Ken mulle kerran niin suuren ilon soi

Yö niityt vihreimmät mustiksi loi

 

On sadepilvet yllä niittyjen

Ystävääni mistään kai löydä minä en

Yön usvaan pois jo kaikki häviää

Sydämeni lämmön talvi hyydyttää

Jos on sydän lämmin rinnassa sun

Niin ehkä kertoo se toiveistani mun

Jos vielä muistaa voit niityn entisen

Niin saavut jälleen kuin uni suloinen

Taas kanssasi alkaa mä saan rakkauden
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 

 

Ei kommentteja: