Haloo
Helsinki!
Se oli sun lämpö, jolla mut koukkuun sait
Siihen
suureen tunteeseen ei koskaan päde laitSitten saapui se loputon kaunopuheisuus
Jos olin poissa sekunnin, se oli sulle ikuisuus
Me oltiin niin lähellä sitä täydellistä rakkautta,
Jossa roikkui vain se mutta, joka nieltiin
Se kauniisti katseestas taipuu ja niin taivun myös minäkin
Rakas ollaan vain hiljaa, ei korjata vuotavaa maljaa
Rakastellaan yhtä aikaa, niin kuin nuo perhosetkin,
Jotka hiljalleen pois katoaa
Täydellinen rakkaus me oltiin kai
Toinen vallankahvana, toinen saranapuolen sai
Sä rajoitit kaiken sen mitä mulla oli elämässä
Ei sormus rakkautta tuo kädessä, joka raivoaa
Rakas ollaan
vaan hiljaa, katsellaan huojuvaa viljaa
Se kauniisti
katseestas taipuu ja niin taivun myös minäkinRakas ollaan vain hiljaa, ei korjata vuotavaa maljaa
Rakastellaan yhtä aikaa niinkuin nuo perhosetkin
Kaikki katseestaas kuoli, ja niin kuolin myös minäkin
Rakas ollaan vaan hiljaa, kaadutaan keskelle taljaa
hyvästellään tätä aikaa, niin kuin nuo perhosetkin.
Rakas nyt ollaan hiljaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti